Syövän aktiivihoitojen päättymisestä on nyt kulunut 2,5 kuukautta ja tammi-helmikuussa olleet sädehoidot sujuivat lopulta odotettua helpommin. Säästyin pahemmilta palovammoilta, pystyin käydä töissä koko hoitojakson ajan normaalisti ja vointikin pysyi pientä väsymystä lukuun ottamatta lähes normaalina. Samaan aikaan sädehoitojen alkaessa pääsin pikkuhiljaa palaamaan takaisin normaalien treenien pariin ja kirjoittelinkin aikaisemmin Lifted Fit -valmennuksesta mikä toimi tällä kertaa starttina treeneihin paluuseen. Kokonaisvaltaisen valmennuksen kulmakivet ravinto, liikunta, mieli, sosiaalisuus, palautuminen ja stressinhallinta muodostavat laajan kokonaisuuden, mitä itse olen hyödyntänyt eri kerroilla aina yhden tai kahden kulmakiven näkökumia painottaen. Tällä kertaa omat teemavalintani olivat liikunta ja palautuminen.
Minulla on taipumusta innostua treenaamisesta liikaa ja heti kun sain luvan aloittaa normaalit treenit, teki mieli rynnätä täysillä treenin pariin. Onneksi vuosien saatossa on saattanut joku järjen äänikin herätä omassa päässä ja päätin tällä kertaa ottaa iisisti jo samaan aikaan olleen sädehoidonkin vuoksi. Saimme valmennuksessa 8 viikon treeniohjelman kehonpainoharjoitteluun, sekä paljon oheismateriaalia kuten luentoja palautumisesta ja ravitsemukseta. Sovelsin tuota ohjelmaa itselleni sopivaksi siten, että osan treeneistä korvasin salitreenillä, hiihdolla tai pyöräilyllä ja painotin treenejä kevyempiin ja kehoa huoltaviin ja avaaviin harjoituksiin kuten joogaan.
Jokainen joka on joskus aloittanut treenaamisen hirveällä vimmalla tai uuden lajin harrastamisen tietää, että paikat tulevat taatusti ensimmäisten treenien jälkeen kipeäksi. Usein jos intoa treenata on enemmän kuin järkeä levätä, koituu varmasti jossain kohtaa ongelmia. Tyypillisiä ongelmia mitä minulle on tullut vastaan niin pyöräilyharrastuksen ja 10-vuotisen ratsastusvalmennusuran kuin sairaanhoitajan ammattini kautta, on ainakin treeni-innon hiipuminen nopeasti liian rajun alun jälkeen, liian vähäinen syöminen ja levon ja palautumisen laiminlyönti ja näiden seurauksena erilaiset vammat ja sairastumiset.
Helmikuussa aloittelin treenaamista rauhallisesti, hyvin matalilla tehoilla muutamaa hiihtokertaa lukuunottamatta, jolloin vähän vahingossakin tuli hapotettua turhan paljon. Treenipäiviä tuli yhteensä 24, joista osa joogaa ja pitkiä rauhallisia kävelylenkkejä. Muutoin helmikuussa treenin suhteen ajatuksena oli lähinna totutella kroppaa taas säännölliseen liikkeeseen. Tein kaikkea hauskaa, kuten kävin pitkästä aikaa ratsastamassa ja valitsin Liftedin kehonpainotreeneistä omia suosikkeja. Aloitin myös hiljakseen työmatkapyöräilyn kerran viikossa.
Maaliskuussa treenipäiviä tuli myös 24. Alkukuusta tehtiin muutama reippaampi hiihtolenkki ja yksi viikko oli puhtaasti palauttelua. Salitreeneissä nostin painoja lämmittelypainoista isommiksi ensimmäistä kertaa sitten viime kesän ja osallistuin Jukka Mäennenän voimaharjoitteluseminaariin, sekä Puhdas Plus -tiimipäivään jossa Suomen vahvin nainen Niina Jumppanen opasti meitä voimamieslajien saloihin. Pyöräilyä maaliskuussa tuli joka viikonloppu peruskestävyyslenkin muodossa ja kerran viikossa työmatkapyöräilyä. Yhdellä viikolla liikunnasta vastasi hoitokoira Unna jonka kanssa tuli lenkkeiltyä pari tuntia päivässä (oispa oma koira!).
Myös huhtikuulle tuli 24 treenipäivää. Huhtikuussa aloitin säännöllisen työmatkapyöräilyn, ja sen myötä harjoittelun tuntimäärät nousivat selvästi helmi-maaliskuun tasolta. Onneksi intensiteetti syketason mukaan on silti ollut 80% pk-alueella, ja niinä päivinä kun olen pyöräillyt töihin, olen jättänyt loppupäivän levolle. Vielä en halua tai uskalla treenata entiseen tapaan, vaan haluan kaikessa rauhassa antaa kropan toipua viimeisen vuoden koettelemuksista. Huhtikuun alussa oli myös uuden syöpälääkkeen kokeilu, minkä vuoksi ensimmäisellä viikolla treenit menivät ihan pipariksi, onneksi tuo lääke päätettiin kuitenkin jättää pois ja nyt mennään yhden sopivaksi todetun lääkkeen kanssa eteenpäin. Huhtikuussa kaivoin ensimmäisen kerran edurokamat kaapista viime kesän jälkeen ja hankin uuden pyörän!
Olen onnellisessa asemassa, kun lähipiiriini kuuluvat ihmiset jakavat samat arvot kanssani, ja ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan laaja-alaisesti. Hyvä sanonta on, että olet viiden lähimmäisesi summa ja ympäröi itsesi sellasilla ihmisillä, jotka vaikuttavat sinuun positiivisesti. Viikonloppuna olimme kahden rakkaan ystävän kanssa Kari Traa Urban Training tapahtumassa ja totesimme taas kuinka ihanaa on, kun ystävien ja oman äidin kanssa haluaa ennemmin lähteä treenaamaan ja raakakakulle, kuin baariin ja roskaruokalaan! Tuo Kari Traan tapahtuma järjestetään vielä ainakin Tampereella ja Jyväskylässä ja koko sen tuotto (osallistuminen 15e) lahjoitetaan Roosa nauha -kampanjalle!
Olen ollut pitkään kiinnostunut oppimaan optimaalisesta suorituskyvystä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Siksi olen pidempään seurannut Liftedin lisäksi myös monia muita hyvinvointivaikuttajia, kuten Tomi Kokkoa, biohakkereita, Eevskua, Sami Sundvikia, jne ja alkanut entsitä enemmän tiedostaa levon ja ravitsemuksen merkitystä suorituskyvylle ja yleiselle hyvinvoinnille. Etenkin nyt toipilasaikana on korostunut se, että jos yhtään luistaa unesta, palautumisesta tai riittävästä ravitsemuksesta, on nopeasti ongelmissa. Lihakset jumiutuvat ja kipeytyvät paljon herkemmin kuin ennen, flunssa yrittää yllättää, aivot väsyvät ja pinna kiristyy turhan helposti. Kirjoittelen suraavaan postaukseen omia hyväksi havaittuja keinoja palautumisen tukemiseen.
Ainakin verenpaineet on pysyneet kohdillaan! Vapusta katseet kohti kesää ja viikonloppuna alkavaa endurokautta kohti. -Antsku-